voi, mikä päivä!
oivalluksia, mutkikkuutta, huonoja tunteita, mut mikä tärkeintä myös todella hyviä tuntemuksia ja tunteita.

ja naurua vähän kuin silloin ennen.

olispa kaakaota.

en ole kirjoitellut, olen keskittynyt kokemaan ja olemaan miellyttävissä tiloissa ja seuroissa ja tiloissa. oli sellainen breathing. se oli todella jotakin se.

nyt tiedän, mihin keskittyä vastaisuudessakin. turku on mulle hyvä.

sydämellinen entinen ystäväni, nykyinen tuttavani, lähetti taannoin postitse kaksi kirjaa. olen lueskellut sitä toista. brautigania. se sijoittuu sellaiseen postapokalyptiseen maailmaan ja naiviin hippihenkiseen yhteisöön, jonka keskuksessa on paikka nimeltä iDEATH. mietin ollaankohan applella oltu teoksen faneja. saattaa myös olla kyse mystisestä tulevaisuuden ennakoinnista. tätä iPhonen, iPadin ja minkä ties muun iLaitteen aikaa seuraavan maailmanlopun jälkeen saattaa jäljellä olla vain mystinen iDEATH. se kirja on julkaistu vuonna -68.


viikonloppuna ja sen jälkeenkin on ollut jumalattoman raskasta. perjantaina oli kipeä olo. ei olisi pitänyt lähteä kuuntelemaan musiikkia ja juomaan olutta. seurauksena oli kaikenlaisia mielentiloja. aamulla seurasi höntti olo ja tuntikausia erään toverin nousuhumalaista, huonotuulista meuhkaamista meillä ja kaikenlaista siihen liittyvää niinku stressiä erinäisistä asioista.


myöhemmin lauantaina tapahtui sukujuhlat. siellä oli herkullista tomaattikeittoa, jonka reseptin aion vielä saada haltuuni. illan päätteeksi jengi alkaa puhua isovanhempien kuolemisesta ja palvelutaloista ja siitä, mitä lapsuuden kodille pitäisi ehkä sitten joskus tehdä. siitä siirrytään luontevasti humalassa puimaan sukuriitaa (suoraan asianosaisia ei ole paikalla, koska toisia ei kutsuttu ja toiset ovat jo lähteneet). migreenini alkaa orastaa, aurat valtaa näkökentän ja tyypit tuntuu huutavan toistensa päälle enemmän ku yleensä, vaikka teinit on jo menneet nukkumaan. yritän istua hämärimmässä sohvan nurkassa, pitelen päätäni ja kiroan, kun en pääse lähtemään. se migreeni ei anna mun muotoilla selkeitä lauseita siihen keskusteluun vaan halvaannuttaa mun kieleni ja kieleni ja poskenikin. veljeni meinaa menettää malttinsa. mietin, että ehkä sen ois syytäkin, koska se on oikeassa ja ennen kaikkea, koska se ei tunnu missään vaiheessa saavan sanottua sitä, mitä se on sanomassa, kun joku aina puhuu päälle ja keskeyttää. yksi sionisti sanoo jotain, mikä jää vaivaamaan, mutten kykene muistamaan, mitä se tarkalleen ottaen on.


kun pääsen kotiin, haluan konsultoida wikipediaa migreenistä, mutten pysty lukemaan. särkylääkkeetkin on loppu.


aamulla yskin ja aivastelen ja niistän ja poden päätäni. vietän koko päivän apteekissa käyntiä lukuunottamatta sängyn, sohvan ja vessan muodostaman bermudan kolmion sisällä. seuraavankin päivän. taidan olla kuumeessa, vaikkei olekaan mittaria, jolla asian todentaisi. nenäni rohtuu niistämisestä ja kaikkialla on märkiä paperin palasia.


katselen yhden rakkauselokuvan ja kun taas pystyn lukemaan, luen sen brautiganin loppuun, enkä tule wikipedian migreeniartikkelista hullua hurskaammaksi. migreenin voi laukaista melkein mikä tahansa. mulle se tulee yleensä sillonku kaikki muukin menee pieleen, mutta sellaista wikipedia ei mainitse mitään. joka puolelle sattuu.


ketsuppi on loppu. kävispä joku mun puolestani kaupassa.

leikkelyä

elokuvia

kahvia

nikotiiniakin ketjussa

välillä rauhoittavaa musiikkia

ollut tänään todella unohdettu olo

onneksi ei ole tarvinnut palella

ulkona on hyvät säät

jokin aika sitten asetin erään deadlinen, mut unohdin tehdä valmisteluita sen varalle, joten se meni nyt ohitse

sellainen ei niin merkillinen päivä

toveri tarjosi ankan makuista tofua

kaivelin näiden kuuntelemieni kappaleiden lyriikoita netistä

tyhjäpäistä höttöä

ei olisi pitänyt

lähestulkoon ventovieras tyyppi, joka käveli tuossa eräänä yönä kanssani samaa matkaa, saattoi tietämättään vaikka pelastaa henkeni. jotain kohteliasta keskusteluakin se yritti käydä. valitettavasti en ollu kovin hedelmällistä maaperää sellaiselle.

kun mun kavereiltani kysytään, miks ne on niin huonoa seuraa, ne vastaa viettäneensä aikaa mun kanssani viime aikoina. hih.

KUVIA 4: raiteilla

olen ottanut kuvia junan ikkunasta.

KUVIA, osa 3: eläimiä

KOIRA

LOHIKÄÄRME LIIKENNEVALOISSA

MARSU NIMELTÄÄN NIKKI SIXX

IHMISEN KESKIOSA

PULUPARVI

JOUTSEN RUISSALON RANNASSA

VALOKUVAAJA

VARIS

VIISI VARPUSTA ISTUI AIDALLA

KUVIA, osa 2: jotain kaupunkei

lisää loistavia rajauksia, valotuksia ja tarkennuksia viiden vuoden takaa.

AUTON KYLKI 

TURISTEJA KAARLEN SILLALLA

JOKU ITALIALAINEN RAVINTOLA

PORTTIKONGIN LATTIA

SARAJEVON ILTA

SARAJEVON KUKKULAN KYLKI

HÄN SEISOO KIVETYKSEN REUNALLA

VLTAVA

KUVIA, osa 1: koti

internetittöminä iltoina eestissä tulin tutkailleeksi tietokoneeni syövereihin hautautuneita tiedostoja. muun jännän lisäksi löytyi kansiollinen videokamerallani napsittuja kuvia vuodelta 2007. valitsin niistä häikäisevimmät otokset ja julkaisen ne nyt neljän varsin löyhän otsikon alla, kert en jaksa latailla kerralla kovin montaa kuvaa.

valokuvablogit on monasti tosi kivoja. esms tää hannun, sitten tää yks toinen ja lisäksi tuore suosikkini. hauskaa leikkiä itsekin heti vähän samaa.

(ai niin. kuvat on otettu niin kauan sitten, etten voi mennä takuuseen, että ne olis kaikki mun itseni ottamia. ei vaan voi muistaa. pahoittelut, jos tässä nyt tapahtuu joku tekijänoikeusrikkomus. not intended.)

KATTOLAMPUN PAIKKA

JAKKARA

KIRJAHYLLYN RUNKO PIMEÄSSÄ

KOURA

KYLÄILIJÄ

PUISTOKATU 3

hetkisiä

yritän opetella taas kirjoittamaan. näin.

oli sitten viikonloppuna kaikenlaista ja sitä ennenkin. 

kävin liedossa. niin oli hyvä. oli just hyvät maisemat kunnantalon lasiseinien takana ja niiden sisällä ihan hienoja juttuja ja vähän löysiä nuorukaisia kans.

kotikadulla sataa, paiskoo räntää ja vaahteran lehdet saa sadeveden tekemään pyörteen matkalla viemärikaivoon vai mikä se onkaan. tsekkailen sitä pyörrettä siinä ja arvon, et uskallanko mennä kotiin vaiko njet, ku oven edessä seisova poliisien maija saa univelkaisen mielikuvituksen valloilleen. kotona saan osakseni ivaa, pilkkaa ja tulkinnan: "sekaisin". kaikella rakkaudella kumminkin kait.

päädyn kirjakahvilaan, mutta haluamani limppari on loppunut. bändi on sympaattinen ja tykkään katsella sitä basistia varsinkin. niiden äänet on hyvää taustaa lukiessani jotain taideläpyskää. siihen on kirjoittanut se yksi animaattori, jota en tunne. pidän sen tekstistä just siellä ja silloin.

en tajua mennä nukkumaan, vaikka syytä olis.

seuraavana päivänä feilaamme yhteisen projektimme ennen kuin edes aloitamme sitä. eipähän mene ainakaan työtä hukkaan. toiste sitten. keitto ajaa asiansa.

menemme kesteihin. puitteet ovat kaikin puolin kunnossa ja tiedustelen reseptejä ja keskustelen savukkeen äärellä jostain auroista. yhtälailla olen pihalla kuin edellisen illan sielukeskustelussa. ihmiset toistelevat toisistaan tietämättä saman sisältöisiä repliikkejä siitä, kuinka ne ovet olisi pelastettava ennen kuin se talo jyrätään maan tasalle. ne ovet on kyllä kieltämättä hienot.

tänään sitten herään sairaalasängyltä aamukahdeksalta. lähden etsimään vettä. keittiössä yksi neljästä hellan levystä on päällä. sammutan sen, juon vettä ja menen takaisin sairaalasängylle katselemaan outoja unia.

suunnatessamme pois seisoo ovensuussa tyyppi, josta olen kuullut. niitä internetin sellaisia ihmisiä, joita en tunne enkä niihin välittäisi tutustuakaan. menemme halki aurinkoisen alkuiltapäivän salen hammasharja- ja -tahnaosaston ja kirjiksen vessan kautta aamukahville kahvilan terassin aurinkoon.

vihreässä viihtyisässä huoneessa keskisormeen on tehtävä pieni reikä. siitä puristetaan verta sellaisille lasilevyille, joille varmasti on jokin oma terminsäkin. sitten ne punasolut lilluu mikroskoopin kuvassa ja niistä otetaan kuvia. scorena soi rasmuksen playboys ja hetken päästä tunnen itseni vähän pöhköksi juodessani lasipurkista emännän mulle tekemää drinksua. hanavettä ja merisuolaa. olen ylpeä juotuani sen ihan kaiken.

käyn vielä yhdet läksiäiset. makaan patjalla ja toivon, että niille ei käy mitään liikenneonnettomuuksia. 

lopuksi kiitos hälle, jolle kiitos kuuluu. saattamisesta nyt tällä erää. saattamisessa on sitä jotakin.

(opintojen soisi jatkuvan)

tänne on tullut tuollainen uusi käyttöliittymä. maailma kehittyy. historia edistyy. näkökulma sekin.


uutta käyttöliittymää tutkaillessani törmäsin vanhoihin tekstiluonnoksiin melkein kahden vuoden takaa. kuinka jännää. toisessa oli jotain makoilua sängyllä kirjaa lukevan senjan kanssa ja sen sellaista. omalla tavallaan suloista höpöilyä. tuli sellainen vanhojen tuntemusten tunnistus. kivaa.


toinen teksti oli tällainen:

ihmiset on typeriä. ne eivät osaa vuorovaikuttaa. ne puhuvat toistensa ohi tai puhuvat asioista väärillä nimillä tai eivät puhu lainkaan ja suuttuvat tai loukkaantuvat, jollei niiden väärien sanojen välistä tai hiljaisuudesta osaa lukea niitä oikeita ajatuksia. joskus, kun ne puhuvat, ne ihmiset, ne puhuvat typeriä asioita, puhuvat kaikkitietävinä asioista, joita eivät ymmärrä, suuttuvat tai loukkaantuvat, jos niille sanoo, että ne ovat väärässä tai tyhmiä.

en minä tiedä, millaisia toivoisin ihmisten olevan. taidan itse olla typerä.

ei sitten minkäänlaista mielikuvaa siitä, mihin tuo viittaa. samapa se.


katselen subilta salaisia kansioita. mennään niissä viimeisissä tuotantokausissa enkä muista nähneeni tätä jaksoa. no jaa.


löysin yhden blogin, joka linkkaa tänne näin. luen sitä varmaan yön ratoksi.


liikaa töitä.